4. helmikuuta 2013

Puoli vuotta

Elämämme pisin puoli vuotta on mennyt nopeasti.


Kuinka pieni käsi Emilialla olikaan...ja kuinka iso mutta silti vielä pieni kätensä on nyt.


Pätkiä kirjeestä sairaala-aikamme kriisityöntekijälle: 

"Hei, en tiedä muistatko meitä. Meille syntyi heinäkuun viimeisenä päivänä kaksoset, toinen elävänä, toinen kuolleena. Emilia ja Ellinoora tyttöset. Aikaa tuosta kamalasta päivästä on jo puoli vuotta. Niin se elämä kuljettaa eteenpäin pikkuhiljaa. Emilia on kiltti, iloinen ja hyvin yönsä nukkuva vauva. Helppo vauva. Kulkeminen päivästä toiseen surun ja ilon kanssa on ollut rankkaa, mutta toisaalta antoisaa. Joka päivä tajuaa jotain uutta elämästä. Joka päivä on syy hymyillä, joka päivä Ellinoora kulkee kanssamme, sydämissämme. Viimeeksi eilen itkin autossa Mariskan Kukkurukuu-biisin tullessa radiosta, sillä se muistutti liikaa loppukesästä ja niistä ensimmäisistä viikoista ilman kahta niin hartaasti toivottua elävää vauvaa. Toisaalta itkemme myös onnesta, sillä meillä on Emilia-vauva terveenä ja aurinkoisena kanssamme. Arvostamme elämää ihan eri lailla kun ennen. Asioiden tärkeysjärjestykset muuttuivat. Ja paljon. Surun kanssa päivä kerrallaan eteenpäin, muutakaan ei voi."

10 kommenttia:

  1. Kauniita ajatuksia; ikävillä tapahtumilla on tapana tuoda myös se hyvä paremmin esille, mitä meillä jo on... Nauttikaamme siis niistä <3

    VastaaPoista
  2. Kauniita sanoja. <3 Voimia arkeen!

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti, tuntuu melkein kuin olisin itse kirjoittanut. Meillä on myös 9 kuukauden ikäinen yksinkaksonen, joka on ihana ja oikeastaan helppo vauva ja tekee meidät hurjan onnellisiksi. Silti mielessä käy vielä usein ajatus siitä että tuollaisia pieniä poikia piti olla kaksi. Ja onhan niitä, toinen vain taivaan enkelinä.
    -H-

    VastaaPoista
  4. Onko siitä jo todella puolivuotta. Muistan sen päivän ja sen hetken kun luin kaksosryhmästä teidän uutiset. Miten voikin samaan hetkeen mahtua elämän suurin suru ja suurin onni. Ihana kuulla että Emilia voi hyvin ja että saatte nauttia hänen seurastaan jokaikinen päivä. Löysin blogisi nyt ihan sattumalta toisen blogin kautta, olen monesti miettinyt mitä teille kuuluu. Kaikkea hyvää teidän perheelle, aurinkoa ja iloa jokaiseen päivään ja voimia siihen suruun joka varmasti kulkee mukana päivittäin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ (Mie muuten raskausaikana selasin siun blogia aika tiuhaan...)

      Poista