Kupla-vaunuverho

Mietin jo jonkin aikaa vaunuverhon tekemistä Elviksen vaunuihin syksyn viimoille ja talven pakkasille. Facebookin Kangashamsterit-ryhmässä tuli vastaan ihanaa autokangasta, Kleinbusseilla ja Kuplavolkkareilla höystettynä. Kaupat syntyi ja heti oli visio mihin kankaan käytän. 
Eilen piirtelin kaavat, leikkelin kankaat ja naputtelin illalla vielä purjerenkaat kiinni. Löysin jopa renkaita joilla verhon saa vaunuihin kiinni. Jouduin kiinnitysnauhojen paikkoja vaihtamaan alemmas, sillä alkuperäiseltä paikalta ne eivät yltäneet solmittaviksi aisaan. Ohjeen vaunuverhoon otin Villa ja Villa-blogista täältä: *klik*

Taustapuolelle laitoin iloista jo aiemmin blogissani esilletullutta vanhempieni häälahjalakanaa, joka ei ole vuosien saatossa menettänyt kirkkaita värejään.

Voihan kupla ♡

Toin vaunut sisälle kuvattaviksi vaunuverhon kanssa, Emilia päätti kiivetä kyytiin testaamaan. Hyvin taisi suojata myös olkkarin ikkunasta paahtavalta loppukesän auringolta.

Vaunutkin on muuten kirppislöytö jo varhaiselta keväältä, innoissani raskautumisesta ostin nämä jo ennen kuin olimme kertoneet kellekkään uuden vauvan tulosta ♡ Näihin kuuluu myös kantokoppa, joten yhdistelmät ovat. Tykkään ♡

♡ Pivikki

Kolmevuotias

Tuntuu, että vasta äsken oli päivä joka pysäytti kaiken. Onni ja Suru. 
Aikaa on kulunut, haava on mennyt umpeen, muttei parantunut. Voiko lapsen kuolemasta koskaan parantuakkaan? En usko. 
Paljon olen tämän uuden raskauden myötä elänyt omia pelkojani, ollut kiitollinen jokaisesta päivästä kun tunnen potkuja mahassani, pelännyt joka kerta jos aikaa viimeisimmästä potkusta tai liikkeen tunteesta on mennyt enemmän kuin tavallisesti. Ennen rakenneultraa pelkäsin alitajuisesti niin paljon, että näin monta viikkoa putkeen painajaisia vauvan menetyksestä ja Ellinoorasta. Kun ultra oli ohi, eikä mitään syytä huoleen ollut, painajaiset katosivat sinne mistä ilmestyivätkin. Onneksi valveilla hurjaa lamaannuttavaa pelkoa ei ole ollut. 
Meillä on ollut onnea kun olemme saaneet ihanan Emilian pitää rajusta alusta huolimatta. Jokainen päivä on kiitoksen aihe. 30.07.2015 oli mennyt kolme vuotta kaksosten syntymästä ja meillä oli ilo ja onni juhlia pientä tomeraa kolmevuotiasta. Juhlat tosin pidimme vasta eilen. 

Kuvassa Emilia sovittaa omaa Mekkotehtaan Riine-mekkoaan, jota ei suostunut laittamaan synttäreille päälle vaan halusi leopardi-mekon. Kovin tomera ja määrätietoinen tyttö on tästä taistelijasta kasvanut!

Tyttö tilasi viikko ennen juhlia äitiltä "Mie tahon leppäkerttukakun!" ja äitihän siis leipoi sellaisen. Pohjan leivoin syvässä uunivuoassa kinuskikissan tummalla kakkupohjalla, välissä banaania ja mansikkatäytettä. Päälliset sokerimassaa. Hyvää, nams!

Juhliin saapui iso joukko lapsia ja heidän vanhempiaan, oli mukavat juhlat! 
Kiitos vieraille ja muille Emiliaa muistaneille!

♡

Pivikki 

Maanantai-iltana

Melkoista hässäkkää ollut kulunut viikko. Viime tiistaina löin pääni ja sain aivotärähdyksen...edelleen juimii ja kipuilee pää. Olen tehnyt mitä olen jaksanut  pääkivun rajoissa, nukkunut Emilian kanssa päikkäreitä ja viikonloppuna kävin sijaistamassa pitkästä aikaa - olikin ollut ikävä jo työmaalle. Huomenna kouluun takas ja ryhmätöiden pariin...
Isänpäiväksi leivoin ihanaa porkkanapiirakkaa taas, vielä taitaa pari palaa olla huomiseksi aamukahvin kanssa. 
Vähän on tullut neulottuakin viikon varrella...tilauspipoja ja miehelle aloitin sukat vihdoin...isoveljelle pitäisi kai vihdoin neuloa se kauan puhuttu Moonsorrow-paita...ehkä sen voisi neuloakin jo tänä vuonna. Ehkä. 
Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa tästä viikosta:

Tänään käytiin aamupäivällä miehen kanssa ruokaostoksilla. Ostin samalla meille uuden pöytäliinan keittiöön ja joulun väreihin sopivia kynttilöitä. Ja hups, joulu taas mainittu. 

Syötiin sitten iltapala joulukorttiaskartelun jälkeen  kynttilänvalossa käpyjen keskellä.

♡

Pivikki 

Sängyn pohjalla

Olen ollut flunssassa pidemmän aikaa. Ja sinnillä köynyt koulussa kuitenkin. Eilen meinasin ajaa ojaan kun yskin niin paljon, joten kaarsin suoraan Oulaskankankaalle päivystykseen.  Pakkolepoa rapsahti viikonlopun yli. "Taitaa olla suomalainen kansantauti ettei malteta sairastaa" sanoi lekurikin.
 Nyt siis vietän aikaa sohvalla ja sängyn pohjalla enimmäkseen. Yskiminen ja Vino shown katsominen ei ole hyvä yhdistelmä, päähän koskee yskänsekaisten naurupuuskien takia. Siirryin makkariin lueskelemaan lehtiä, syysaurinko paistaa silmiin.

Ihana tytöntylleröinen Emilia pitää seuraa ja könpii viereen kuvasanakirjan kanssa. "Ikävä äiti" & märkä pusu poskelle ♡

Täällä on hyvä sairastaa rakkaiden keskellä. 

 ♡ Pysykää terveinä! ♡

♡

Pivikki

Tilkkutäkkisuunnittelija

Iski virkkausinnostus joskus kolmisen vuotta sitten...ja työ hautautui kellariin muovipussissa moneksi vuodeksi. Kaivoin sen tällä viikolla sieltä...naftaliinista. Emilia suunnitteli kuviot uusiksi kun olin saanut levitettyä kaikki lattialle.

♡

Pivikki

Puolukkapäivä

Oltiin jo viime viikolla ystävän kanssa suunniteltu menevämme metsään puolukkapäivänä.

Pienellä keräyksellä 2,5l pakkasmarjoja.

Emiliakin oli määrä lähteä mukaan mutta nukkumatti kerkesi ensin treffeille hänen kanssaan.

♡ 

Pivikki

Hyvä syy leipoa

Tänään juhlittiin kunnolla Emilian 2-vuotis synttäreitä. Kuvia kerkesin ottaa vasta vieraiden lähdettyä...ja juhlatyttökään ei ollut kuvaustuulella. 
☆
Leivoin eilen porkkanapiirakkaa ja mansikkakeikauskakkua...porkkanapiirakkaa on vielä vähän jäljellä jääkaapissa, esillä olleet meni hyvin vieraiden napoihin.

☆

Pivikki

Aika

"Sinun pieni kätesi 
etusormieni ympärillä 
etsimme yhdessä kesää. 
Kukkia nurmikolta 
kiviä hietikolta. 
Naurat ääneen sitruunaperhoselle 
joka istuu ruohonkuorella, 
ja pienet varpaasi ihmettelevät
lämpöistä hiekkaa jalkojesi alla, 
katselen sinua ja kiitän 
että sain elää tämän 
päivän lähelläsi."

Paljon onnea rakkaalle Emilialle!

Kaksi vuotta mennyt iloisen pienen tytön touhuja seuraillessa, vanhempien ikuisena seuralaisena suru. Onneksi iloa ja naurua on paljon, muuten olisi vaikeampaa. On paljon  asioita joista olla kiitollinen. Paljon olemme saaneet ja paljon menettäneet. 

Nyt ottamaan kakkua uunista...

♡

Pivikki

Supertytön kesähaalari

Vietimme toissapäivänä ystävän kanssa jonkinsortin ompelupäivää ja kokeilin testailla kaavaa kirppislöytö-haalareista. Senttejä lisäilin selkä-peppumittaan, lahkeisiin ja leveyteen.  Taskut "resori"reunustetut puolipallot, ei niillä paljon virkaa ole ikiliikkujalle. Toki niihin voi laittaa hiekkaa ulkona :) (Resorin puutteessa kokeilin kantata joustofroteella.) Takaosa joustofrotee,  etuosa ja taskut trikoo.

Supertyttö ei malttanut pysyä paikallaan edes kuvauksen ajan :) 

(Ps.On se vaan ihana olla kotona lomalla ♡)

♡

Pivikki

Jätskipäivä! (Ja kankaiden yö!)

Makoisaa viikonloppua! 

Meillä odotellaan yötä, kankaiden yötä. Ja huomenna aamulla lähden kohti Jämsään Nuorten Palvelu ryn valtakunnallisille taasen.

Uutta intoa tekemiseen koitan löytää ammattitutkinto-stipendirahoilla juuri äsken tilatusta Polarin Loopista ja sykevyöstä (H6 HR). Jotenkin työliikunnan jälkeen oon kotona vaan jumiutunut sohvaperunaksi. Nyt pitää saada ittensä liikkeelle ja mikäs sen parempi siihen kuin aktiivisuusmittari :)

Nyt seikkailemaan jääkiekkotunnelmissa (kisastudio Tappara-Kärpät taustalla) kangaskauppojen tarjontaan tutustumaan iltaa ja yötä varten...

Palaillaan, koitan aktivoitua täälläkin!

♥

Pivikki

Olipa kerran sininen tuoli...

muttei ollut kauaa kun se meille löysi tiensä Ylivieskasta kirpputorilta.

Purin vanhan päällisen kaavoiksi ja silitin ne tarkempien kaavojen saamiseksi.

 Sovittelin "kaavat" uudelle kankaalle Emilian samaan aikaan ihmetellessä mitä äiti hommailee. Leikkasin osat irti ilman saumavaroja, vanhoissahan nekin oli siis valmiina.

 Perusvalkoinenhan ei tuolista meidän pienelle tähdellemme voinut tulla, joten tulostin netistä tähden kaavan, piirsin Tilda-kankaalle, silitin kaksipuolisen liimakankaan ja silitin kiinni tuolin selkäosakappaleeseen.

 Uuden ompelukoneeni (Singer Stylist 9100) satiinipistosäädöt kohdilleen saatuani siistin reunat tiheällä siksakilla eli satiiniompeleella. Koneessa on muuten ihana paininjalka, jolla saa täsmättyä ompeleen juuri siihen mihin haluaa. Verhoilukankaan olla minulla oli vielä kuitu/tukikangas, jollaista usein aplikoinneissa käytetään.

 Ei ole varmaan ikinä onnistunut aplikointi näin hyvin, ei turhaan sitä kuitukangasta käytetä!

 Osien liittäminen ja sovitus.

 Helmaa ja silitystä vaille valmis.

 Valmis! (Ja rutussa pienen istujan jäljiltä.)

  Emilia on ottanut kyllä tuolin omakseen, meillä oli eilen vieraita ja heidän pieni neitonsa istui Empun tuolille,Emppu kylmästi meni viereen, huitoi vähän aikaa ja meinasi ängetä itsensä tytön syliin ennen kuin tyttö väisti tuolilta. "Minun oma tuoli!"

♡Kiitokset: Äidille joka osti Emilialle tuolin & Anopille jolta sain valkoisen kankaan ja kuitukankaan. Ja kiitokset miehelleni ja äidilleni, jotka rahoittivat miulle uuden ompelukoneen ♡ *Kiitos ja kumarrus*

 Mukavaa loppiaista, pitänee mennä ompelemaan Erikan Strömssi-jumpsuitti loppuun ja sitten ottaa loput joulut alas ikkunoista.

♡

Pivikki