Kolmevuotias

Tuntuu, että vasta äsken oli päivä joka pysäytti kaiken. Onni ja Suru. 
Aikaa on kulunut, haava on mennyt umpeen, muttei parantunut. Voiko lapsen kuolemasta koskaan parantuakkaan? En usko. 
Paljon olen tämän uuden raskauden myötä elänyt omia pelkojani, ollut kiitollinen jokaisesta päivästä kun tunnen potkuja mahassani, pelännyt joka kerta jos aikaa viimeisimmästä potkusta tai liikkeen tunteesta on mennyt enemmän kuin tavallisesti. Ennen rakenneultraa pelkäsin alitajuisesti niin paljon, että näin monta viikkoa putkeen painajaisia vauvan menetyksestä ja Ellinoorasta. Kun ultra oli ohi, eikä mitään syytä huoleen ollut, painajaiset katosivat sinne mistä ilmestyivätkin. Onneksi valveilla hurjaa lamaannuttavaa pelkoa ei ole ollut. 
Meillä on ollut onnea kun olemme saaneet ihanan Emilian pitää rajusta alusta huolimatta. Jokainen päivä on kiitoksen aihe. 30.07.2015 oli mennyt kolme vuotta kaksosten syntymästä ja meillä oli ilo ja onni juhlia pientä tomeraa kolmevuotiasta. Juhlat tosin pidimme vasta eilen. 

Kuvassa Emilia sovittaa omaa Mekkotehtaan Riine-mekkoaan, jota ei suostunut laittamaan synttäreille päälle vaan halusi leopardi-mekon. Kovin tomera ja määrätietoinen tyttö on tästä taistelijasta kasvanut!

Tyttö tilasi viikko ennen juhlia äitiltä "Mie tahon leppäkerttukakun!" ja äitihän siis leipoi sellaisen. Pohjan leivoin syvässä uunivuoassa kinuskikissan tummalla kakkupohjalla, välissä banaania ja mansikkatäytettä. Päälliset sokerimassaa. Hyvää, nams!

Juhliin saapui iso joukko lapsia ja heidän vanhempiaan, oli mukavat juhlat! 
Kiitos vieraille ja muille Emiliaa muistaneille!

♡

Pivikki 

Aika

"Sinun pieni kätesi 
etusormieni ympärillä 
etsimme yhdessä kesää. 
Kukkia nurmikolta 
kiviä hietikolta. 
Naurat ääneen sitruunaperhoselle 
joka istuu ruohonkuorella, 
ja pienet varpaasi ihmettelevät
lämpöistä hiekkaa jalkojesi alla, 
katselen sinua ja kiitän 
että sain elää tämän 
päivän lähelläsi."

Paljon onnea rakkaalle Emilialle!

Kaksi vuotta mennyt iloisen pienen tytön touhuja seuraillessa, vanhempien ikuisena seuralaisena suru. Onneksi iloa ja naurua on paljon, muuten olisi vaikeampaa. On paljon  asioita joista olla kiitollinen. Paljon olemme saaneet ja paljon menettäneet. 

Nyt ottamaan kakkua uunista...

♡

Pivikki

Aika juoksee...

Aika mennyt taas kauhealla vauhdilla...

Arjen kauneutta ihastellessa...

 Liiga-pelejä seuratessa kisastudiossa...

Laukkua penkoessa...

Pakattu melkein kaikki ompelukamat leirille ja ommeltu viikonloppu hyvässä seurassa...

Nukuttu päikkäreitä ompeluleirillä "randomilla" ommelluissa kauno-housuissa...

Kohdattu karu totuus kauppareissulla.

Oltu töissä ja nautittu uudesta työstä :)

Ommeltu ystävälle erinnäisiä juttuja kaikkien omien projektien lomassa...

 Nautittu cappuccinoa hyvässä seurassa...

 Löydetty paksusta langasta neulottu tuubihuivi, purettu ja neulottu käsin uudelleen...

 Tehty keskimmäiselle oma apukuvataulu arjen hallintaan...

Totuteltu peilikuvaan...

Ja tänään on vihdoin juhlittu Erikan 8. syntymäpäivä hieman viiveellä...(melkein kuukautta virallista päivää myöhemmin Eveliinan sairastelujen yms. vuoksi.) 

 Omista lapsista sen taitaa parhaiten huomata miten aika kuluu ja vuodet vierii ♡

Mitäs teille kuuluu?

Niijuu, ja vielä tulossa eräs syy juhlaan...Todistus tuli jo postitse kotiin ♡

♡

Pivikki

Vuosi

30.07.2013
Vuosi täynnä suurta surua ja iloa.  Vuosi sitten oli tähänastisen elämämme kamalin päivä.

   Onnea ihana 1-vuotias Emilia! 

  

Kirppiskierroksilla löydettyjä *puhelinpäivitys*

Löydettyjä aarteita ja päivitetyn picsartin kokeilua. ★ Converset 10€, aidot vanhat nukenvaunut 5€, nettikirpparilta Primadonnan hevonen aika perushinnalla kokoelman jatkoksi ★

Pitänee perehtyä enemmän vielä tuohon picsartin saloihin että saisin enemmän irti tästä uudesta älypuhelimestakin...Ollaan edelleen Lappeenrannassa,  oltiin kotona välissä viisi päivää. Huonot kelit,  ei ole tarvinnut mökille mennä ainakaan vielä. Ollaan auteltu äitiä muuttohommissa ja stailattu taloa kevyesti. Kuvia tulossa jossain vaiheessa. Ensi viikolla Emilian synttärit ja vuosipäivä.

♥ Tervetuloa uusille lukijoille ♥

Värikästä vauvalle ja kevätfiiliksiä

Stannalta saaduista vaateompelutilkuista tuli tilikkupeitto vauvalle. Palat on about 10cm*7cm kokoisia, eli saa leikattua pienimmätkin rippeet mukaan. Kankaina joustofroteeta ja velouria. 

Peiton koko noin 65cm*95cm, toiselle puolelle ompelin vanhempieni retrokukallista häälahjalakanaa.

 Emilia on muuten jo 9kk vanha, korjatua ikää 8kk! Hurja miten aika juoksee...Emilia ryömii kovasti, menee konttausasentoon, ei paljoa vaadi että lähtee konttaamaan. Ihana aurinkoinen neiti, suuri persoona  jolla on jo neljä hammasta ylhäällä ja kaksi alhaalla ♥   Ja jottei todellisuus unohtuisi, ollaan Ellinooran hautakiveä pähkäilty ja joitakin tarjouspyyntöjä laitettu eri kivifirmoihin. Jos tänä kesänä kiven pienelle rakkaalle saisi. Uusille lukijoille tiedoksi jollette ole viime vuoden kirjoituksia selanneet: Ellinoora oli siis Emilian identtinen kaksoissisko, joka menehtyi kohtuun rv 35+5 akuutin TTTS:n seurauksena. Kyllä sitä täytyy ihmisen olla onnellinen siitä mitä on, vaikka on paljon menettänytkin. Vaikka ikävä pientä on joka hetki.

♥

Puoli vuotta

Elämämme pisin puoli vuotta on mennyt nopeasti.

Kuinka pieni käsi Emilialla olikaan...ja kuinka iso mutta silti vielä pieni kätensä on nyt.

Pätkiä kirjeestä sairaala-aikamme kriisityöntekijälle: 

"Hei, en tiedä muistatko meitä. Meille syntyi heinäkuun viimeisenä päivänä kaksoset, toinen elävänä, toinen kuolleena. Emilia ja Ellinoora tyttöset. Aikaa tuosta kamalasta päivästä on jo puoli vuotta. Niin se elämä kuljettaa eteenpäin pikkuhiljaa. Emilia on kiltti, iloinen ja hyvin yönsä nukkuva vauva. Helppo vauva. Kulkeminen päivästä toiseen surun ja ilon kanssa on ollut rankkaa, mutta toisaalta antoisaa. Joka päivä tajuaa jotain uutta elämästä. Joka päivä on syy hymyillä, joka päivä Ellinoora kulkee kanssamme, sydämissämme. Viimeeksi eilen itkin autossa Mariskan Kukkurukuu-biisin tullessa radiosta, sillä se muistutti liikaa loppukesästä ja niistä ensimmäisistä viikoista ilman kahta niin hartaasti toivottua elävää vauvaa. Toisaalta itkemme myös onnesta, sillä meillä on Emilia-vauva terveenä ja aurinkoisena kanssamme. Arvostamme elämää ihan eri lailla kun ennen. Asioiden tärkeysjärjestykset muuttuivat. Ja paljon. Surun kanssa päivä kerrallaan eteenpäin, muutakaan ei voi."

♥

Käsityörintamallakin tapahtuu

Piirakkasukat anopin ulkomailta tuomasta langasta (muistaakseni 100% superwash villaa), malli siis Novitan sukkalehdestä. Ensimmäiset viralliset erikoisemmat sukkani. Väri on livenä enemmän marjapuuron värinen. 

Emilialle tein tuossa jokin aika sitten elämäni ensimmäiset junasukat. Ja sen jälkeen ole neulonut jo toisetkin...ne toiset lähtee paketissa jonnekkin päin Suomea parin muunkin neulotun jutun kanssa uudelle pienelle ihmiselle ♥

Ompelin Emilialle cuddlen tapaisen yövaipan kierrätysfroteesta, bambusta ja coolmaxista. Tein vaippaan kaksi nepein kiinnitettävää imuläppää.

Pimp my hoitolaukku. Laukku tuli kylkiäisenä vauva-lehden tilatessa, hajosi ensimmäisen käyttöviikon aikana. Oli siis tylsä musta ja vauva-logolla varustettu. Korjasin ja tuunasin läpän sekä hoitoalustan samalla purkamisella. Nyt mätsää vaunuihin paremmin ja pitäisi kestää käyttöä ♥

Miten lapsia onkin niin vaikea kuvata? Otin varmaan parikymmentä kuvaa joista tämä oli paras...Siskokset ♥

(Vaikkakin huomaan ajattelevani että yksi on kuvasta poissa...joskus sitä huomaa miettivänsä että pitäisi olla autossa toinen vauvanistuin, toinen syöttötuoli keittiössä...menee varmaan todella kauan ennen kuin oppii hyväksymään ettei ole kahta vauvaa vaikka pitäisi olla.)

Joulukalenteripostaus vielä myöhemmin tänään, pysykää kuulolla ♥ ♥