Iltapäivällä on jo hieman valosampaa ulkoilla, ihanaa kun kevät lähenee. Kotona ei ole tapahtunut mitään merkittävää, joten ei ole ollut mitään bloggailtavaakaan. Revontulihuivin neuloin valmiiksi, itselle aloitin nyppypipoa neulomaan eilen.... Alkaisi varmaan kohta tämä auton hajoilujen aiheuttama kurimus hellittämään ja ei tarvitsisi jokaista senttiä enää laskea niin tarkaan. Pääsisi kirppiksillekkin jo. (Vieroitusoireita!) Kaksi kuukautta kurimusta takana jo, on nuo foordit kivoja. Mutta nyt alkaa jo helpottaa ja jouduin kurimuksen vuoksi perumaan myöskin kolmekymppisenikin, jotka olin jo suunnitellut toteutettaviksi Lappeenrannassa Helmikuun puolella. Harmillista. No pitänee ne juhlia sitten kesällä ysärihenkisten grillibileiden merkeissä.
Erika on opetellut hiihtämään ja laskemaan mäkeä suksilla, ei aina mene ihan putkeen, mutta neiti aina sitkeästi nousee ja yrittää uudelleen. Sitäpä tämä elämä on, ei saa luovuttaa vaikka joskus elämä koetteleekin. Onneksi vaikkei ole talous ollutkaan kovin hyvässä jamassa, meillä on aina toisemme. Se on sitä materiaalitonta rikkautta, jota toivoisi kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti