5. lokakuuta 2012

Veden vallassa

Käytiin kotikaupungissani, siellä oli satanut paljon vettä...venekin oli  veden vallassa.
Ei päästy tänä kesänä mökille lainkaan. Jos aurinko olisi hieman edes paistanut, niin olisi varmasti varastettu aikaa ja karattu pikavisiitille saareen. Toisaalta hyvä että satoi vettä melkein koko reissun ajan, niin ei tarvinnut olla liian reipas. Toisaalta olisi ihana mennä mökille vaan nollaamaan ajatuksia luonnon helmaan, olla rauhassa vailla pakollisia tekemisiä. Vain olla ja hengittää.

 Perjantaina 28.9.2012 laskettiin rakas pieni Ellinoora haudan lepoon läheisten läsnäollessa 







Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.



Yksin kaksonen Emilia kasvaa vauhdilla, tällä viikolla neuvolassa oltiin niin reippaita. Neidin mitat 5,5kg ja 56cm. Ikää nyt siis sen yhdeksän viikkoa, korjattua ikää kai siis sen viisi viikkoa. Onneksi pieni Emilia-neiti saa hymyn huulille vaikka meillä on suru kanssamatkustajanamme.

Muistakaahan osallistua arvontaan *klik*

4 kommenttia:

  1. Todella kaunis hauta pienellä Ellinooralla <3
    Oli varmasti erityisen rankka päivä tuo hautajaispäivä... Toisaalta..ehkä nyt on helpompi jatkaa eteenpäin, unohtamatta kuitenkaan...ja suru varmaan seuraa lopun elämää, muuttaen vain muotoaan. Ehkä, mistä tietäisin, kun en moista ole kokenut. Luulen kuitenkin, ettei oman lapsen poismenoa mikään päihitä kauheudessaan, ei vanhempien, ei isovanhempien...
    Kauniita, syksyisiä kuvia teidän mökiltä, mutta surullisia jotenkin...tai haikeita.

    Voimia teidän syksyyn ja lentosuukkosia Emilialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Olen itsekin kuullut tuosta että suru muotoaan. Ja olen kuullut myös sellaisen että "puoliso lähtee vierestä, lapsi vie palan minuudesta"...

      Toivottavasti kenenkään ei tarvitsisi tälläistä menetystä kokea. Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee...surullista. :´(

      Poista
  2. kyllä pysäytti tuo elli-nooran hautapaikka. Aivan ihana! Kuten Liisa sanoi..suru ei hellitä, se muuttaa tosiaan muotoaan. Jonkun ajan päästä huomaa, että se sydäntä riipivä ikävä on muuttunut siedettäväksi muisteluksi. Sen kanssa pystyy elämään. Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi! jaksuja ja halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aika kuluu koko ajan eteenpäin, ehkä tämä tosiaan tästä joskus helpottaa.

      Ja kiitos <3

      Poista