Ajattelin jakaa teille ajatusmaailmaani koskien käytetyn ostamista ja käyttämistä.
Meillä oli kauniit ja uutena ostetut ihanat punapinkit juoksurattaat, joista sai kantokopan lisäämällä yhdistelmät. Kaikki muut herku niissä siis oli paitsi heittoaisa. Heittoaisattomuus koitui lopulta niiden kohtaloksi Emilian päätöksestä että äiti pitää nähdä vaunuillessa, niissä oli siis naama menosuuntaan aina. Ja siispä myin ne eteenpäin löytäessäni paikalliselta fb-kirppikseltä meille sopivammat heittoaisalliset ilmakumipyörälliset rattaat. Ja paljon edullisemmin kuin uudet. Ainoat miinukset tuli kankaista jotka kertovat iästään (hieman aurinkohaalistumaa ja iiihanat nallekuviot) ja siitä että jalkapeite puuttui. Jalkapeitteen löysin Raahen roskalava fb-ryhmästä ilmaiseksi tarkoituksenani muokata siitä sopiva jollei suoraan sovi, mutta kappas kummaa - se oli heti sopiva Emma-vaunujen kanssa! "Uusille" vaunuille tuli siis hintaa 30€ ja noudotkin onnistui kauppareissujen aikana Raahesta. Meidän lähin citymarket on esimerkiksi Raahessa jonne on se 50km matkaa...tai Ylivieskassa jonne on sama matka.
Roskalava ryhmästä sain Emilialle myös "uuden" lasten jatkettavan sängyn jossa ei mitään sellaista käyttöä haittaavaa vikaa ollut. Kaatopaikalle olisi kuulemma mennyt vaikka käyttökuntoinen oli vielä ja varmasti esim. kierrätyskeskuksessa monellekkin kelvannut rahaa vastaan.
Se on hienoa että ihmiset haluavat antaa pois tavaroita joilla heille ei ole enää käyttöä, mutten ymmärrä miksi vaihtoehtona on kaatopaikka kierrätyskeskuksen sijaan jos tavara on ehjä ja käyttökelpoinen? Sama vaiva on kaatopaikalle viedä kuin kierrätykseenkin, jollei jopa pidempi kilometreissä.
Meillä kaikki käyttökelpoinen (ehjä, puhdas) vaate ja tavara viedään kierrätykseen jollei jaksa sitä kirppikselle viedä. Meillä suurin osa lasten vaatteista, minun vaatteista ja sisustustavaroista on hankittu käytettynä ja edullisesti. Silloin joskus kun tulee jotain uutena ostettuna, se saamisen/ostamisen fiilis on ihan erilainen kuin hieno löytö kirpparilta! Toki kun meilläkin lapsia on kolme ja jokainen kasvaa hurjaa tahtia on pakko uusia vaatekaappien sisältöä vähintään kerran vuodessa ja tuntuu varsinkin että sukat ja sukkahousut kuluvat puhki ikiliikkujilla heti. Kirppiskierroksilla löydetyt lastenvaatteet ilostuttavat äidin lompakon lisäksi lapsia itseään kun löytää hienoja vaatteita :) En varsinkaan ymmärrä lasten ulkopukujen hintaa uusina -yli 100€! Huhhuh, oikeesti. Kuka tässä taloustilanteessa mahdollisesti työtön vanhempi ostaa lapselleen yhden talven menevän puvun lapsilisillä? En ainakaan minä. Löysin viimevuotisen toppapuvun koossa 92 Emilialle nettikirpulta alle kahdellakympillä, joten hulluahan se olisi ollut siitä yhdentalven menevästä satanen ja ylikin maksaa. Nyt joku sanoo että "siitä on ne "vedenpito" ominaisuudet menneet pesujen myötä" - mutta miksi maksaa ominaisuutensa menettävästä puvusta yli satanen? Mikä siitä puvusta tekee sen satasen arvoisen? Kankaat? Merkki? Tuskin Suomessa ommeltu, vaikka ehkä tänne talviolosuhteisiin suunnittelu.
Ei siinä jos on rahaa ja tykkää ostella, mutta mie mielummin lahjoitan vähät rahani vaikka Unicefille kehitysmaihin lasten koulukirjoihin kuin esim. jollekkin vaatefirmalle mikä teettää lapsilla talvipukuja lapsille työoloista ja ihmisoikeuksista välittämättä.
Käytetyn ostamisella ja kierrättämällä tuen oman perheeni taloutta, enkä tue esim. välillisesti ihmisoikeuksien polkemista. Ja säästän luontoa.
Kiitos ja anteeksi.
Mielipiteitä?
♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti