Kipupiste

Olkapääni, oikea olkapääni. Kipupisteeni. Kohta joka saa minut itkemään.
Facebookista lainattua:
Oiskohan meillä mitään tajua poistavaa lääkettä tuohon olkapäähän? 800 burana slow ei tee mitään. :,( (Koskoo ihan aikuisten oikeasti ihan tosi paljon.)
Dg: M75.1 Syndroma supraspinatus l.sin
Sinnittelin yön, otin joskus kahen jälkeen panacodin ja nukuin kuuteen. Kävin aamulla työpaikkalekurilla joka ois pistäny miut saikulle (ja tunnollinen työntekijähän ei jää saikulle vaan pelastaa leirien pyörimisen), määräsi hevoslastillisen normia 800 buranaa, 800 slowta kyytipojaksi ja yöpalaksi panacodia. Että näillä mennää leikkuriin asti. Tättärää, pilleripää ;)
"Toivossa on hyvä elää :) Kutsua sentään odotan jo, onhan tää käsi ollut kipeä jo vaikka kuinka monta vuotta (lue ainakin kymmenen vuotta)...ekaa kertaa taisin käyä tän takia lekurissa 2006(?), jolloin käsi myöskin kuvattiin ja ultrattiin "on vain hieman kalkkeumaa, fysioterapialla mennään". (Jatkuva tulehdus jänteessä aiheuttaa tuota kalkkeumaa...) Fysioterapia pahensi oireilua, laiteltiin parit kortisonipiikit niveleen 2007-08. 2009 kävin yksityisellä tän käteni kanssa, määräsi vaan panacodia ja fysioterapiaa joka ei auttanut. Totuin kai jo jokapäiväiseen kipuun ja nyt vasta kun kunnolla alkoi rassaamaan jatkuva kipuilu (auton vaihteen vaihto todella hankalaa kivun takia), menin työterveyteen ulisemaan maaliskuussa. Toissaviikolla oli ortopedi ja pisti leikkurijonoon. Eilen (6.6.2011) töissä tää nivel "RUKS!"-äänen päästi töissä, sinnittelin töissä loppuun, märisin koko illan kotona yhden ainoan burana slow 800:n kanssa ja aamulla tosiaan lekurille menin. Nyt ootellaan vaan kirjettä kotiin leikkuriajasta. Että näin. (Ja miksi me suomalaiset ollaan sellasia ettei mennä lääkärille silloin kun ensimmäistä kertaa kipeytyy vaan vasta sitten kun on pää kainalossa!! XD)
Tässä suurin syy blogihiljaisuuteeni, kipupisteeni. Tunnottomilla sormilla on hankala kuvata, kirjoittaa ja elää normaalia rentoa elämää kipulääkkeiden varjossa.
Palaa blogille kunhan taas siltä tuntuu, nyt otan "omaa aikaa" ja odottelen sitä leikkurikutsua. Kipu vie hermot.Ilmoittelen itsestäni varmaankin kesän aikana enemmän ja vähemmän, mutta kuitenkin palaan viimeistään syksyllä takaisin bloggauksen kivaan maailmaan käteni parannuttua. Leikkauksen pitäisi olla joskus tässä kesän aikana...Kiitos ja anteeksi.
Terveyttä teille rakkaat lukijani, olette ihania!
♥♥♥