Syksy. Se on taas täällä. Kauniit mutta koleat päivät. Pitkä, pimeät illat ennen lumen tuloa. Pihlajanmarjat, sienet ja metsän tuoksu. Tuo tuttu tuoksu lapsuuden marja- ja sienireissuilta. Harmi ettei näillä seuduilla kasva kanttarelleja. Lappeenrannassa metsästin sienet ison marketin parkkipaikalta, kermainen kanttarellikastike on nam. Ehkä se oli jo aikakin opetella sitä tekemään, olenhan jo melkein kolmekymppinen. On ihanaa kuunnella luonnon ääniä täällä luonnonhelmassa kävellessään. Pudonneiden lehtien kahina jaloista vielä puuttuu, mutta kaikki aikanaan.
Ihana lojuta puikoissa sohvalla ja antaa langan virrata sormien läpi, pää täynnä uusia ideoita ja intohimoja lankaan. En ole vieläkään saanut aikaiseksi kuvata noita lankoja, joita olen keräillyt kesän aikana...no, kaipa ne itsensä jossain vaiheessa valmiina näyttää.
Kolmas revontulihuivi on viimeistä vailla, koitan tänään saada sen loppuun ennen kuin lanka loppuu.
Tää käsitöihin hurahtaminen on jännä juttu. Muistan miten joku silloinen Puustinen ähersi ja kirosi neulomusten kanssa kässätunneilla. :)
VastaaPoistaHahaa, joo, oon itekkii kelannu et missä vaiheessa ohjelmisto päivittyi uuteen versioon :D Jotenkii ihan hassua et sillo joskus vaan vitutti kaikki neulominen (oli ne sukatkin sen viisi vuotta kesken), nykyään en varmaan muuta tekiskään ollei ois pakko, ku hivelis lankoja ja neulois XD
VastaaPoista